Yksiin. Yksiiin nyyh yääh!!! sama juttu ku tampeereellakin. just mmuutin helsinkiin ja mutsille vielä!!! ensin viedään yksityisyys ja sitten huomaan että oonkin taas yksin. ja ainoot ihmiset ympärillä on lähipiiri. Koitin lähteä ulos pitämään hauskaa tai tekemään edes  jotain hyödyllistä. sitten päädyinkin lukemaan lehteä puistoon ja olemaan yksin. ja sitten tuli pelko. pelkäsinkin yhtäkkiä ihmisiä ihan helvetisti. siinä oli jotain tosi irrallista, pinnallista ja epätasapainoista joka taholla. tuntui ihan pirstaleelta heinä kasan seassa sen sijaan että oltais kaikki oltu yhtä. Mikään ei tuntunut spontaanilta, kaikki mitä yritin tehdä oli saada edes joku tuntemaan oloni turvalliseksi. jo aamulla tiesin että on jotenkin outo päivä kun kaikilla on niin muka jotain tekemistä juuri tänään. niilläkin joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä. jopa sillä joka on sua kaikkein lähinnä. Ihan outo päivä ja siiellä puistossakin ihmettelin kun kello jo tuli pian kuus että onse kumma kun oma poikaystäväkin on aivan mun ulottumattomissa, kännykkäkin pois päältä. tiesin että tää päivä täytyy selvii yksin. päätin lähteä puistosta ja kävellä vaan samaa tuttua ja turvallista reittiä takaisin mitä olin tullutkin. en uskaltanut lähteä tutkimusmatkalle tälläkertaa. tampereella uskalsin, se oli pienempi ja paljon tutumpi paikka ja siellä voikin tapahtua melkein mitä vain. En ole vielä päässyt tähän helsingin meininkiin vielä mukaan, enkä ymmärrä sitä.

ok. mutta ajelehdin ihmisten keskellä metrolle ja kun matka alkoi, aloin jo tuntea oloni paljon turvallisemmaksi kun huomasin että ympärilläni oli vain aikuisia ihmisiä eikä kukaan tuijottanut pervosti. Sitten tajusinkin onnen löytyvän sisältä ja valtasi taas hyvä tunne siitä että ulkona on hyvä olla. Savuille oli päästävä ennenku taas joutuu olee taas hillitysti. menin vaa sinne viereiseen puistoon röyhkeästi ja istuuduin läheiselle penkille ja aloin polttaa mun piippuu. kattelin kyl vähä että huomasko se yks mummo joka oli läheiselle penkillä polttamassa röökii, mut tais sen pää vähän kääntyä. savujen jälkeen oli niin hyvä olo kun sain oloani helpotettua.

Menin himaan. Äiti kysyy, missä oon ollu. stadissa. mitä tekemässä? kaveria moikkaamassa. suoranainen vale ja ihan automaattisesti. mitä sitten? näköjään yksityiasyys kadonnu tipo tiehen ku muutin omasta kämpästä äidin tykö. aina täytyy olla joku selitys. menin suorinat tietä vessaan ja sain olla siellä hetken rauhassa. pesin hampaat myös. sitten tajusin että vaikka mummi tuli suomeen saakka pitkän matkan niin kaikki on kuin entisellään. kaikki huomio keskittyi äitiin vaikka mummikin oli siinä. en edes vilkaissut mummia kun puhuin äitini kanssa. en halunnut että ne huomaa et oon savuissa. pakko on kuiteski polttaa kun sitähän mä tekisin normaalista koko ajan ellei ulkonakäynti olis rajotettua. partsille kun ei iha noi vaa voi mennä polttaa pilvee... No, säästyypähän pilvet. ja juhannuksena voi polttaa kuiteski nii paljo ku jaksaa ...!!!

Tulin tähän kirjottamaan tätä tarinaa kun piti lähteä syömään, ja sitten ruokapöydässä, ihanaa hyvää ruokaa  ai että!! ja sitten olikin kivaa kun ei kumpikaan, mummi tai äiti huomannu että oon savuissa!!! ihanaa! ja oli kyl nii hyvää ruokaa että sai oikee nautiskella ja otin lisää riisiä ja äiti huomas sen ja totes että mä tykkäsin. nii tykkäsinkin ja mummi oli mielissään. ja hymyili ja ymmärsin että se oli sen ite viljelemää. Äiti kommentoi heti että mä tykkään siitä riisistä koska se on tehty hyvin. sanoin mummille että on tosi hyvää riisiä ja äiti sanoi että on tosi kallista ku on niin kaukaa tuotua. ymmmärsin että ehkä tämän takia mun piti olla siinä syömässä niiden kanssa samaan aikaan. se olikin eka yhteinen ruokailu koko mummin vierailun aikana, ja se tuli jo viime lauantaina... aion olla tästä edes niin pilvessä kuin haluan, mun oma asia.

yksityisyys viety voi kurjuus. äiti lukee mun kirjeetkin.