Mä toivoin eilen että mun elämä oliskin ollu vaan pelkkää unta. Tai mitä jos kuolis vaan pois niin ei tarttis murehtia? ja silti, näin unta missä mut ympäröi ihanat ihmiset ja tunnen suurta ykseyttä ja kumppanuutta. sellasta en tunne tässä elämässä ja kaipaan sellaista. mullahan noita miehiä riittää  jonoksi asti, mutta ne miehet palvelee vaan omia intressejään. paras ystäväkin vaan soittaa kun se tarvii jotain. ei se mua ole kerennyt näkemään yli 6kk vaikka samassa kaupungissa asutaankin. ikävää. tosi ikävää. En halua nyt vähään aikaan pitää mitään yhteyttä kenenkään kanssa koska haluan järjestellä asioitani jotta voin taas hymyillä edes leikisti. Oksettaa ja menkat on myöhässä. se on kummiskin pienin mun ongelmista kun päässä jyskyttää ja olen taas tulossa kipeäksi. itkettää ja itkettää ja panettaa ja vituttaa. ketään ei kiinnosta eikä ketään  kiinnosta. kukaan ei pidä mitään huolta kukaan ei oikeesti vaan osaa. siks en halu enkä kuulla kenestäkään nyt vähään aikaan.