musta on uskomatonta että kun on tullut lapsena hyväks käytetyks ni sitte vielä sama jatkuu mutta nyt otan siitä vaan maksun. nyt on mennyt siihen että teen kotona duunii. runkkaan äijiä ja annan niitten lääppiä, enkä tajua miksi. vihaan rahaa ja orja olen kun joudun telefinlandille ja elisalle makselemaan paskalaskuja ja samalla kulutan itteni loppuun. en usko että pystyn mihinkään suhteeseen ja kun riisuin kämppäni liiketoimiani varten tuntuu tosi yksinäiseltä ja halusin eilen mennä johonkin missä olis ihmisiä, pois täältä. en viihdy täälä enää kun ei tää oo enää mun koti. välillä haluis itkeä, mutten itke kun yksin on ihan säälittävä itkeä, ja pystyn pidättelemäänkin. haluan itkeä sitten kun on seuraa, vaikka en haluis että nekään näkis tai tietäis. kumpa olis sellasia ystäviä joiden olkapää olis paikoillaan mua varten. Pakko vaan jaksaa oikeesti. sain jo vuokrarahatkin kasaan parissa päivässä.

nyt on tää kyl nähty. oon epäonnistunu. ihmettelen vaan miten mun vanhemmat voi kuvitella että mä selviän. saan maksettua laskut ja vuokrat? oon valahdellu niille että hyvin pyyhkii enkä totuutta kerro ihan sama vaikka paljastuiskin. eihän kukaan siitäkään välitä että muhun on menty koskemaan jo lapsena. eihän sille mitään voi. oon kyllä vähän luuseri, mutten tiedä muutakaan. kaikki menee pieleen mun kierossa elämässä. valheita ja valheita peittelyä. siinä mun rangaistus. oon jo niin tottunut valehtelemaan etten edes huomaa sitä. Ehkä mun on parempi ollakin yksin.